Useampi viikko sitten tuli ostettua Katja Kangasniemen Reilun kaupan
ruokaa ja elämää kirja. Sen julkaisu vuonna 2009 meni jostain syystä
ihan ohi korvien ja törmäsin siihen ensimmäisen kerran Citymarketin
kirjaosastolla ehkä n. vuosi sitten. Kuitenkin 100 000-reilua tekoa
kampanjan innostamana muistin kyseisen kirjan ja kävin nappaamassa sen
Akateemisesta. Olihan se aika hintava, n. kolmekymmentä euroa, mutta on
se kyllä ollut joka pennosen väärti.
Kirjan alussa on tuhti tietopaketti Reilusta kaupasta, tekstit on
otettu Reilun kaupan edistämisyhdistyksen sivuilta. Jos sivuston
tekstit ovat tuttuja, niin tämä osio ei anna lukijalle mitään uutta ja
muutamat tilastotiedotkin ovat jo vanhentuneita. Sivuston satunnaiselle
selailijalle kuitenkin tiedot ovat mukavasti jäsenneltyjä ja itseäni
miellyttää se, että voin lukea tiedot kirjasta eikä tarvitse nakottaa
tietokoneen ääressä lukemassa.
Tietopaketin jälkeen alkavat reseptit, ja ah miten hyviä ne ovatkaan!
On suolaisia ja makeita, alkuruokia, pääruokia, leivonnaisia,
jälkiruokia ja juomia. Suurin osa ruuista sopii kasvissyöjille, mutta on
mukana muutama vegaaninenkin ruoka, samaten löytyy muutama vaihtoehto
myös lihansyöjille. Meidän perheessä on jo kokeiltu
kesäkurpitsarisottoa, mole poblanoa, piparminttuakaakaota,
pohjoisafrikkalaista kikherne-linssipataa, suitsaitsuklaatorttua,
tulista pähkinä-tofuwokkia ja vihreää perunacurrya. Kaikki ovat olleet
ihania, suussasulavia ja herkullisia! Suosikkia noista on vaikea valita,
mutta kesäkurpitsarisotto, suitsaitsuklaatorttu ja mole poblano vievät
kärkisijat meidän perheessä tällä hetkellä.
Ohjeiden jälkeen on vielä osio erilaisista tuotteista, joka keskittyy
lähinnä tavan kaupoista löytyvään valikoimaan, edustettuna ovat mm.
Dammenberg, Ben & Jerry’s, Nescafe yms. Tähän osioon suhtaudun vähän
kaksijakoisesti. Onhan se hyvä, että kuluttaja näkee esimerkkejä
erilaisista tuotteista ja että mistä niitä saa. Osio on kuitenkin hyvin
mainosmainen, siitä tulee sponsored by-olo, joka saattaa hyvin olla
tottakin. Harmi vaan sinänsä, että Reilunkaupan Tähteä ja FairMary Oy
Ab:tä lukuunottamatta maailmankaupat ja Reilun kaupan erikoisliikkeet ja
niistä löytyvät tuotteet loistavat poissaolollaan.
Kirjan visuaalinen ilme on ihana ja värikäs. Ruokaojeiden otsikoissa
käytetty fontti on hauska ja söpö ja valokuvat ruuista ovat kauniita ja
ruokahalua herättäviä. Satuin löytämään netin syövereistä Turun sanomien
lyhyen arvostelun kirjasta vuodelta 2009. Siinä kerrottiin näin:
“Resepteissä on eroteltu aina erikseen reilun kaupan ainekset ja
muut ainekset, mikä on tietenkin aiheen takia perusteltua.
Kotikokkaajan kannalta se tuntuu kuitenkin ainakin äkkiseltään
hankalalta, kun ainekset eivät ole teko-ohjeen mukaisessa
järjestyksessä, vaan niitä pitää etsiskellä parista paikasta.”
Minusta tämä on hassu kommentti, sillä aineksia ei tarvitse
etsiskellä parista paikasta, vaan ne ovat kuitenkin peräkkäin, vain
väliotsikoilla erotettuna (reilun kaupan ainekset, muut ainekset).
Minulla ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia asian kanssa ja Mikkokin sanoi
että tottui asiaan viidessä sekunnissa. Se mikä asia minua häiritsee
tosin, on reseptien järjestely. Keittokirjojen ahkerana käyttäjänä olen
tottunut siihen, että reseptit ovat järjestetty ruokalajin mukaan. Tässä
ne ovat kuitenkin järjestetty sen Reilun kaupan aineksen mukaan, mitä
reseptissä pääasiallisesti käytetään. Ennen tietyn ainesosan reseptejä,
on myös hyvä tietää-osio, joka kertoo kyseisestä ainksesta vähän enmmän.
Siitä kyllä pidän, mutta en siitä, että jos haluaa tehdä pääruuan,
pitää koko kirja selata läpi.
Kaiken kaikkiaan tästä kirjasta jää kyllä hyvä maku suuhun ja voin suositella sitä lämpimästi kaikille!
-Elisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti